The concrete.concrete Shoe and Accessories Collection SS14 in progress.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Loppusuora pinkomossa häämöttää!

Kolme paria pohjitettuna ja viimeinen enää pohjaa (ja korkoja) vaille valmis!

Viimeisen kenkä parin valmistus otti vähän takapakkia viime viikolla vauhdikkaan alun jälkeen. Liimasin muokkaamani, mutta silti, puolisen senttiä liian ison platformin paikoilleen tarkistamatta ensin komponentin kokoa. Liimojen kuivuttua tajusin katsoa kenkää paremmin ja huomasin platformin olevan aivan liian iso istuakseen paikoilleen kunnolla. Kiinni olevaa platformia oli ihan mahdoton lähteä enää muokkaamaan, joten viikon päätteeksi revin platformin irti (ei ole muuten mikään helppo juttu...) rikkoen samalla yhden päällisen palasista ja irrottaen samalla monta muutakin osaa.

Maanantain sai aloittaa edellisen työpäivän mokia korjaillessa, mikäs sen parempi aloitus viikolle! Paloja sain liimailla useaan otteeseen ennenkuin kaikki löysivät paikkansa ja kengät olivat taas suht symmetriset. Kengän tikkauksien korjailun lisäksi piti platformi myös päällystää uudelleen nahalla, jota minulla ei ollut tippaakaan ylimääräistä. Onneksi se tippa riitti kuitenkin juuri yhteen platformin päällystämiseen... Ja kuin kruunatakseen aikaisemman toilailuni, päällisen palat eivät istuneet lestille kuten odotin. Onneksi nahka on muokattava materiaali ja tarpeeksi hinkattuani (ja uudelleen liimattuani) sain kappaleet istumaan lestille paljon paremmin. Jälkiviisaana voisi sanoa, että proton teko olisi tässä tapauksessa ehkä kannattanut. Ainakin olisin säästänyt liimaa.


Lähes valmis concrete.concrete SS14 mallisto. Kaikkea en ihan vielä paljasta ;)

Liekö kuitenkin kevätaurinko vaikuttanut mielialaan, sillä tämä päivä mentiin kaiken kaikkiaan ihan yleishyvissä fiiliksissä ja hommat saatiin tehtyä.

W14 muotinäytös vaan lähenee, mutta onneksi omalta osalta hommat alkavat olla hyvin paketissa :)



torstai 20. maaliskuuta 2014

Pikapäivitys

Toukokuu senkun lähenee ja työsalissa päästiin jo viimeisen kenkäparin kimppuun. Kahdet kengät odottavat enää korkojen valmistumista, kahdessa muussa parissa on vielä vähän enemmän tekemistä. Samalla pitäisi vielä saada aikaiseksi yks vähän isompi laukku ja mahdollisesti vielä yksi pienempikin aikaisemman lisäksi. Opin vastikää uuden tekniikan jota haluaisin vielä yhdessä iltalaukussa kokeilla...

Eilen kävi meitä työsalissa ihastuttamassa myös Loop-radioaseman toimittaja kameransa kanssa. Työn tuloksia sitten myöhemmin ;)





sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Betonirane ja muita korunosia

Nahkatuotteiden lisäksi c.c mallistoon kuulu muutama erilainen betonista valmistettu kaulakoru. Aiemmin kerroin yrityksestä tehdä valumuotit edullisesta muovailuvahasta (postaukseen tästä) mutta muutaman kokeilun jälkeen kuitenkin tajusin, etten saa sillä haluamaani skarppia lopputulosta. Kaapin pohjalla lojui vielä Karppi-kengistä jäänyttä silikonimuottimassaa, joka ihme ja kyllä näytti vielä käyttökelpoiselta. Hieman tavara oli jähmettynyt vuoden aikana, mutta ajoi edelleen asiansa. Valmistin  muotin mm. betoniraneja (=betoniranskalainen. Kaikilla rakkailla lapsilla on työnimi, tämä on yksi niistä) varten fimo-massasta tehtyjen mallien avulla valamalla silikonin niiden päälle muovirasiaan.

Korunosien valumuotin tekoa

Silikonimuoteissa on se hyvä puoli, että jähmetyttyään ne ovat edelleen super joustavia. Niistä on helppo irroittaa pienetkin osat ja niitä voi käyttää aina uudeleen ja uudelleen. Muotti myös kestää käyttöä muutaman vuoden ennen kuin se alkaa murtumaan. Haittapuolena silikoni on todella kallista. Toisiin muotteihin kokeilenkin minulle ihan uutta ainetta, joka vaatii vähän enemmän työtä mutta on halvempaa ja lisäksi uudelleen valettavaa! 

Ensimmäisenä valmistunutta korumallia ajattelin käyttää myös eräänlaisena "betonitupsuna" isommassa laukussa. Osaisikohan tasseli-obsessioinen sielunsiskoni, Ruotsin miljonääriäiti Maria Montazami arvostaa modernia näkemystäni ;)


Valmis koru nro.1

Malliston esittelyyn ja muotinäytökseen on enää 8 viikkoa. Aikataulu alkaa pikkuhiljaa painaa päälle, alustavan aikatauluni mukaan kenkien pitäisi olla valmiita kuun loppuun mennessä... Onneksi viimetippa on paras innoittaja!

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Korkoja vaille valmis

Parin pinkomossa vietetyn viikon jälkein sain huono-onniset, pohjanpuristuskoneessa haljenneet nilkkurit korkoja vaille valmiiksi. Kuvittelin tänään kerkeäväni pohjittamaan kaksi paria, mutta onnistuinkin tuhlaamaan koko päivän yhden parin pohjitukseen.

Minusta kengän teossa vaikeinta on juurikin pohjitus, tai lähinnä se, miten se  tehdään siististi. Mallistoon päätin kokeilla minulle uutta ulkopohjamateriaalia, ja pohjan päätin pitää mahdollisimman ohuena jotta se olisi niin huomaamaton kuin mahdollista. Ulkopohjan kenkiin tein kiiltävän mustasta thunit-levystä, josta laasasin (=hion) sopivan kokoiset palat kenkien pohjiin. Vaikka kengistä on tarkoitus tulla vain näytöskengät, laitoin päkiöiden alle lisäksi toisesta, pehmeämmästä kumimateriaalista leikatut "tassut" jotta kengät eivät olisi liukkaat kävellessä.


Ulkopohjan kovertamista tassuja varten.

Kumitassua varten liukkaaseen thunit-pintaan piti tehdä hyvä tartuntapinta liimalle. Olisin voinut päästää itseni helpolla ja yrittää hioa thunit-palan keskustan pinnan pois, mutta luokkakaverini painostuksesta päätin kovertaa pinnan irti suutarinveitsellä. Vaikka kirurginveitsellä työskentely sujuu jo leikiten, on suutarinveitsen käyttö vielä vähän hakusessa. Muutama kirosanaa, jumittunutta olka- ja kyynerpäätä sekä viilletyn sormen jälkeen sain kuin sainkin pohjat koverrettua. Hirveä homma yhtä pohjaa varten!
// Sen verran täytyy lisätä, että tälläinen ryhmänpainostuksesta tapahtuva toiminta on ihan suotavaakin, eihän sitä muuten tulisi mitään opeteltua :)

Tuttuun tapaan ulkopohjat kiinnitettiin muuhun kenkään kontaktiliimalla. Varmaan suurin osa maailmalla myytävistä kengistä on juurikin näin liimattuja, joten mistään erikeeperistä ei tosiaan ole kyse :)


Pohjien liimat kuivumassa ennen kiinnitystä.

Pohjien kiinnityksen jälkeen olivat kengät viimeistelyä vaille valmiit. Itseäni  aina hirvittää kenkien poisto lestiltä. Kun täysimuovinen lesti otetaan pois kengän sisältä tulee siitä todella kevyt ja heppoinen. Kun tottuu kanniskelemaan kengän raakileita pinkomon puolelta toiselle puolen kilon lestit sisällä, ei pelkkä nahkakuori paina enää mitään (onneksi tässä tapauksella koroista tulee niin painavat että ero tasoittuu hetkessä!). Kengän muoto myös muuttuu, kun tukea antanut lesti poistetaan ja kenkä alkaakin näyttää ihan oikealta, ontolta kengältä. Tässä vaiheessa iskee aina masennus, äh, eihän tämä näytä enää miltään... Kuvista eroa on varmaan vaikea huomata, mutta kaikki kengän tekijät tietävät kyllä mistä puhun.

Mutta siinä ne kuitenkin ovat, c.c-malliston ensimmäiset kengät!


Korkoja ja sisäpohjaa vaille valmiit.





P.S Liimojen kuivimisen välillä kokeilin myös ensimmäistä kertaa juuri saapunutta logo stanssia. Vaikeaa oli lämmittää metallilaattaa pihdeillä silitysrautaa vasten ja siitä painaa nahkaan. Kun vaan saan aikaiseksi, pitää liimata laatat käteen sopiviin puupaloihin.


Stanssi kokeilu. Vielä oli leimasin liian viileä!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Valmis Suitsi-bag

Vihdoin sain valmiiksi malliston ohella toteutettavan muotoiluprojektin toisen osan, mittatilauslaukun kierrätetyistä hevosen ohjaksista. Suitsi-bagin alun voit lukea täältä. Aluksi projekti tuntui jonkin verran haasteelliselta kierrätys teeman johdota, mutta hyvän idean saatuani en malttanut laskea projektia käsistäni! Laukun luovutusta viivästytti kuitenkin Englannista tilaamani logo stamppi, jonka saapumista piti odotella parisen viikkoa.


Ohjauksien nahan ohentelua käsin ja palojen sovittelua paikoilleen

Laukun työvaiheita piti suunnitella hieman etukäteen, jotta kaikki tarvittavat osat sai paikoilleen helposti. Edessä roikkuvat kuolaimet ovat aika painavat, ja ne hankaloittivat mm. laukun rungon kääntämistä eri työvaiheissa, mutta ne oli kuitenkin pakko kiinnittää paikoilleen ennen laukun kokoamista.


Laukun runko kasassa ja tässä availlaan saumoja liiman avulla, jotta laukun rakenteesta tulee jämäkämpi

Extremeä laukun ompeluun toi myös läpän ompelu paikoilleen käsikäyttöisellä silinterikoneella (ei siis toimi sähköllä ollenkaan, on niin vanha vekotin!). Silinterikone oli ainoa, jolla läpän sai siististi kiinnitettyä usean paksun nahkakerroksen läpi. Ongelma kuitenkin oli, että tarvitsin kaksi kättä ja toisen jalan laukun pitämiseen paikoillaan, enkä näin ollen pystynyt käyttämään itse ompelukonetta. Onneksi apu löytyi läheltä ja kaveri auttoi toimimalla kolmantena kätenä. Koomisesta tilanteesta ei valitettavasti ehditty ottamaan valokuvaa.


Vuori ommeltu paikoilleen. Sisällä reilun kokoinen vetoketjutasku mm. puhelinta ja avaimia varten.

Laukun kahvat olisi halunnut tehdä samasta nahasta, jota ohjaksissa oli muutenkin (näkyy niissä solkiosissa joista kuolaimet roikkuvat) mutta materiaali ei valitettavasti riittänyt olalla kannettavan laukun kahvoihin. Hyvänä B-suunnitelmana tein kahvat paksusta parkkinahasta, jonka ensin kuvion samalla tavalla kuin ohjasten nahan ja tämän jälkeen värjäsin mustaksi. Mielestäni onnistuin hyvin, sillä materiaalin vaihtumista ei oikeastaan edes huomaa :)

Kaiken kaikkiaan projekti oli todella mukava toteuttaa, senkin takia että laukun ompelussa on ihan omat niksinsä kenkien tekoon verrattuna. Ainut opetus, jota olemme laukun tekoon saaneet, oli yksi intensiivi viikko jonka aikana totetutimme yhden laukun opettajan avustuksella. Yhdestä laukusta ei millää kykene oppimaan kaikkea, joten tämä projekti haastoi itsenikin ajattelemaan tekemistä ihan uudella tavalla jotta lopputuloksesta tuli toimiva. Mielestäni lopputulos onkin todella toimiva, enkä oikeastaan raaskisi luovuttaa Suitsi-bagia eteenpäin! Toivottavasti uusi omistajakin on yhtä tyytyväinen uuteen uniikkiin laukkuunsa :)


Valmis Suitsi-bag

torstai 6. maaliskuuta 2014

Ensimmäiset kengät pohjia vaille valmiit!

Nyt olivat ensimmäiset kaksi c.c-malliston paria esimuodontuneet lestillä (siitä juttua tässä postauksessa) tarpeeksi ja oli aika pinnata päälliset kokonaan. Homma alkoikin platformien liimaamisella paikoilleen. Poistin kaikki pohjassa olleet naulat (tässä pitää olla tarkkana, kerran jätin vahingossa yhden naulan pohjaan kiinni ja lestin poistaminen kengän sisältä oli vähän hankalaa...) ja levitin komponenttiliiman pohjaan ja platformiin. Sitten vaan lämmiteltiin liimapinnat ja koko setti pohjanpuristuskoneeseen kuivumaan. 

Tämän jälkeen vähän lisää liimaa ja koko komeus pingottiin yhteen pohjaa vaille valmiiksi kengäksi. Päällisen pinkomista helpotti huomattavasti esimuodonnukseen käytetty aika, nahan venyttämiseen paikoilleen kun ei tarvinnut voimaa käyttää lähes ollenkaan.


 
Platformien liimaus ennen kiinnitystä

Mutta tietenkin karma muistutti jälleen olemassa olostaan tässäkin projektissa! Asettelin toisesta paristani oikean jalan kengän hieman epähuolimattomasti pohjanpuristuskoneeseen, jolloin koneen pidike halkaisi päällisen ja vuoren yläreunasta noin sentin matkalta. Voi sitä kiroamisen määrää kun melkein valmis kenkä hajoaa noin! Lähes kahden viikon työt menivät harakoille. Onneksi yläreunan tikkaus säilyi ehjänä, joten liimasin halkeaman yhteen pikaliimalla. Kengät kestävät nyt catwalkilla kävelyn, mutta en tiedä voinko luovuttaa niitä näytöksen jälkeen meille varattuun showroomiin näytille. Valmistan kengät loppuun ja viimeistelyn jälkeen arvion vahingon vakavuuden. En tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän vahingon, mutta yritin korjailla karmaani pelastamalla päivän jälkeen yhden karvaisen karkulaisen tienposkesta. Onneksi tytöllä oli numero pannassa ja karkulainen saatiin pian takaisin kotiin :)


Pohjaa vaille valmiit!


tiistai 4. maaliskuuta 2014

Clutch

Neljän jalkineparin lisäksi tulevassa W14 näytöksessä tullaan minulta esittelemään myös ainankin yksi iltakäyttöön sopiva clutch-laukku. Idea laukkuun lähti isommasta laukusta, jonka suunnittelin ja kaavoitin jo viime syksynä. Tykästyin laukun malliin ja mittasuhteisiin, joten päätin tehdä siitä muunnellun version mallistooni. Clutchin idea tuli luontevasti isosiskonsa kautta.

Protojen teko ei ole ikinä ollut minulle mitään mieluisaa puuhaa (miksi tuhlata aikaa harjoitteluun ja testailuun kun voisi tehdä jo oikean?) joten en luonnollisestikaan testannut laukun rakennetta ommeltavan materiaalin kanssa. Tavallisesti tulostuspaperista yhteen teipattu malli toimitti proton virkaan ja samalla siitä sai kätevästi irroitettua kaavat!


Paperimallin tekoa

Mutta tietenkään kaikki ei mennyt niinkuin elokuvissa ja vetoketjun kanssa tuli vähän ongelmia. Vaikka palaset sopivat toisiinsa täydellisesti kokeiltaessa, muuttuu kaikki kun laukun rungon taivuttelee ompelukoneen jalan alle! Purin vetoketjun varmaan 5-7 kertaa ennenkuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Uudelleen ommeltaessa piti vain tarkasti tähdätä aina samaan neulanreikään, nahkaa kun kaikki reiät jäävät näkyviin :)


Laukun materiaaleiksi valitsin tehosteeksi toisen malliston kirkkaammista väreistä sekä perusväriksi tumman harmaan, hieman lohkeilleen näköisen nahan. Tätä yhdistelmää en käytä muissa tuotteissa, joten vaikka materiaaleja mallistossani on vain viisi, ovat kaikki tuotteen erilaisia keskenään. Pisteenä i:n päälle laukkuun tulee vielä betonista valettu koriste, ehkä betonitupsu! :)

Loppusilausta vaille valmis